Nään maassa ruohon leikatun
ja sinut siinä kanssa mun
kun aatoksissain mietin vain
mikä onni on, kun sut mä sain

Nään sinitaivaan pilven
ja sua vainen aattelen
kun jätän sulle hyvästit
liian pian pois sä lähdit

+++++++

Jo lehti maahan putoaa
se mua jälleen muistuttaa
en pitää saa sua sylissäin
kun jätit mut silloin yksinäin
sä lähdit mitään sanomatta
mä luulin silloin, et mitään tuntematta
et sanoa sä vonut mitään
luulit, etten päästäisikään
kuin tahtoisin mä mukaan
tuonne kauas tuonelaan
sä jätit mulle kirjeen
kauas pois sun jälkeen
sä pyysit multa anteeksi
et olit mulle vaivaksi
kuin jotain sulle sanoa nyt voisin
et jokin olis toisin

+++++++++

Se kaikki mikä oli yhteistä
niin aika, kuten rakkauskin
se oli enää merkityksetön
kun sinut silloin menetin
vaan rakkauteni kantanut
ikuisesti mukanasi ainiaan
ehkä sut joskus nähdä saan

+++++++++

Ei tuskas kauan kestänyt,
kun luotamme lähdit sä nyt
vaik olit joskus poissa
muissa maailmoissa
olit aina luonamme
nautit rakkauttamme
sen ehkä aina tiesit
kuinka paljon merkitsit
vaan koskaan emme sanaakaan
rakkauttamme ollenkaan
tunustaneet milloinkaan
sut muistan ainiaan

++++++++++

Ilot surut kumpaiset
oli meidän yhteiset
jaoimme elämässä kaiken
niin surun kuin rakkauden

++++++++++

Sä kätes ojensit,
vei enkelit sut pois.

++++++++++

Hetken sua luonani
sain pitää omanain
nyt annan sinut herran luo
vai hetkeks lainaksi

++++++++++

Lisää runoja tulossa.

Kaikkia runoja sekä lauseita saa vapaasti käyttää ja muokata. Toivomme Teidän mainitsevan lähde:
(Perunkirjoittajat.fi)